♥ Inkalla, vastavalmistuneella eskarilaisella, katse kohti tulevaa ♥
♥
Muuten Inka siis tykkäsi kovasti eskaritaipaleestaan. Oli rauhallinen, osallistuva, reipas ja välillä myös ajatuksiinsa jäävä ja verkkainen :) Nyt kun Inka on koululainen, on reippaus ottanut enemmän valtaa. Inka on ehtinyt syödä muiden tahdissa. Hän on myös uskaltanut reippaasti viitata luokassa, jos on kysyttävää. Inka on lähtenyt joka aamu iloisena kouluun ja tullutkin sieltä iloisena. Se on huippukiva asia! Ainoa harmitus oli viime viikolla, kun Inka ei päässyt kouluun potkulaudalla, vaikka niin moni muu on päässyt. Meiltä on lyhyt matka kouluun (700 m) ja tie on pääosin turvallinen. Ainoa suojatie on koulun pihalla. Siellä pitääkin olla supertarkkana, koska autoja kulkee kolmesta suunnasta. Matkan varrella on yksi iso mäki ja siinä yläasteikäiset pojat viilettävät välillä hurjaa kyytiä kouluun ja takaisin. Ekaluokkalainen ei vielä välttämättä osaa varoa joka ikinen hetki. Olen jo yhden läheltäpiti-tilanteen nähnyt, kun Inkan luokkalainen meni ykskaksyllättäen keskelle kävelytietä kurvailemaan, kun takaa tuli kolme koululaista pyörillään. Etummainen pyöräilijä ehti onneksi täpärästi väistää. Haluan pitää Inkalla mahdollisimman turvallisen koulumatkan ja ekalle luokalle mennään siksi kävellen. Onneksi Inkakin kiukutteli asiasta vain pari päivää ja hyväksyi sitten asian. Ja kohta saapuvat kylmemmät ilmat ja maa on aamuisin jäässä ja sittenpä ei mene kukaan potkulaudalla :)
Olen saattanut Inkan ja hänen luokkakaverinsa vielä aamuisin kouluun, mutta kotiin he ovat kulkeneet jo kolmisen viikkoa itse. Inkalla on puhelin ja soittaa aina koulusta päästyään. Matka kotiin saattaa kestää 10 minuutin sijaan 1/2 h - 50 minuuttia, koska matkan varrella on niin paljon ihmeteltävää ja tutkittavaa! Voi vaikka ihailla perhosentoukkia tai kotiloita ja etsiä niille ruokaa, kerätä hienoimmat pikkukivet, katsoa minne perhonen lentää ja kävellä muuten vain verkkaisesti :) Meillä on kuistilla pieni rasia, jonne lapset voivat laitaa löytämiään aarteita kuten pikkukiviä, käpyjä ja tammenterhoja.
Inkan pikkuveljet nukkuvat vielä päiväunet. Inkalle se suo rauhallisen hetken koulun jälkeen. Saa rauhassa syödä välipalaa, tehdä läksyt ja leikkiä omassa huoneessa kaikessa rauhassa. Rakastan sitä, että Inka tykkää vielä leikkiä samalla tavalla kuin aina ennenkin ja mielikuvitus on vahvasti läsnä leikeissä. Lempileluja ovat pikkueläimet (joita Inkalle on kertynyt jo iso laatikollinen), Lego Friendsit, Zhu Zhu-petsit ja PetShop -hahmot. Inka saattaa rakentaa kirjoista tai esineistä huoneensa lattialle seinät ja huoneet, kalustaa ne pikkutavaroilla ja laittaa huoneisiin lelujansa asumaan (useimmiten eläimiä). Inka puhua pulputtaa leikkiessään, koska leluilla on toisilleen paljon asiaa :) Inka tykkää edelleen myös piirtämisestä. Nukkeleikitkin ovat taas pinnalla. Meitä vastapäätä asuu muutama tyttö, joiden kanssa Inka on leikkinyt nukkeleikkejä. Kaikilla on omat nuket ja nukenrattaat sekä hoitolaukku, jossa on nukkevauvalle varavaatetta ja peittoja.
Inka leikkii Mion kanssa jo pitkiäkin leikkejä. Usein he rakentelevat legoilla tai kehittelevät jonkin roolileikin. Roolileikkeihin pääsee tosin usein Romeokin. Viimeksi kun lapset tulivat hassuissa roolivaatteissaan lastenhuoneesta, oli Inka nimennyt Romeon Herra Angelssiksi, kuninkaaksi. Inka oli auttanut Romeon päälle kuninkaalle sopivat vaatteet. Inka oli itse lintukuningatar ja Mio räppäri. Mio on usein ikävöinyt Inkaa, kun Inka on koulussa. Inka on huolehtivainen isosisko molemmille pikkuveljilleen. Romeokin haluaa mennä usein Inkan syliin köllöttämään ja halimaan. Välillä on sitten kunnon nahistelua ja känkkäröintiä (lähinnä Mion kanssa) ja sitten on paras rauhoittua vähän aikaa eri huoneissa. Inka rakastaa pehmoeläimiä ja pitää aina muutamaa sellaista unikaverinaan. Kun pojat olivat yökylässä, Inka huolehti myös Romeon unikavereista, Koko-koirasta ja pupusta. Inka otti ne yöksi omaan sänkyynsä, jotta niille ei tullut yksinäinen olo ♥
Inka tykkää lukea kirjoja pikkuveljille. Inka ei osaa vielä kunnolla lukea, mutta hän kertoo tarinaa omin sanoin. Inka käy luokkansa kanssa kerran viikossa kirjastossa ja hänellä on nyt oma kirjastokortti. Olemme sopineet, että Inka saa lainata aina kaksi kirjaa (ja palauttaa samalla edelliset kirjat). Ensimmäisellä kerralla Inka sai lainata yhden kirjan. Inka kertoi kotona, että kirjan valitseminen oli tosi hankalaa, koska hän halusi kirjan, josta pikkuveljetkin tykkäisivät. Pikkuveljillä on vähän erilaisia mielenkiinnon kohteita ja Inka halusi huomioida molemmat. Inka lainasi Pupu Tupuna -kirjan. Pojat tykkäsivät siitä niin paljon, että kirja luettiin ainakin kaksi kertaa päivässä :)
Inka osaa lukea hyvin tilanteita. Kesällä päätin tehdä eräät kakunkoristeet valmiiksi poikien päikkäriaikaan (ettei TAAS menisi yötyöksi). Melkein olin jo valmis, kun pojat heräsivät yhtäaikaa. No, Inka tajusi tilanteen ilman että sanoin mitään, pyysi Mion Romeon huoneeseen (Romeo vielä pinnasängyssä), otti pehmolelulaatikosta muutaman eläimen ja järjesti nukketeatteriesityksen. Tarina sisälsi jännittäviä hetkiä paljon, jolloin Mion mielenkiinto säilyi. Inka esitti kolme versiota tarinastaan:) Minä sain koristeet valmiiksi ja siivottua pöydän, jes!
Inkalla on sekä kirjoittamaan että lukemaan oppiminen ihan hilkulla. Inka osaa kirjoittaa ja lukea monia sanoja itse, mutta pidempien lauseiden lukeminen on vielä vähän hankalaa. Inka on oppinut koulussa tekstauskirjaimet tosi nopeasti ja niiden oppiminen on entisestään innostanut harjoittelemaan lisää. Matematiikasta Inka tykkää myös (toisin kuin minä aikoinaan).
Inka harrasti pari kautta lastentanssia ja ihan tykkäsikin siitä, mutta sitten kiinnostus lopahti. Inka kaipasi enemmän tanssia ja vähemmän hippa- ja muita leikkejä. Inka olisikin voinut siirtyä seuraavaksi jonkin tanssilajin pariin, mutta Inka innostuikin poikkihuilun soitosta. Inka kävi noin 3-vuotiaana isäni työpaikalla ja pääsi kuuntelemaan huilukonserttia. Silloin Inka sai kipinän huilunsoiton harrastukselle ja viime vuonna asia tuli enemmän puheeksi. Inka pääsi isäni työpaikalle erään opiskelijatytön, joka opiskeli poikkihuilunsoiton opettajaksi, pedioppilaaksi (harjoitusoppilaaksi). Inka on nyt siis soittanut poikkihuilua yhden kauden ja nyt on käynnissä toinen kausi (kaksi soittotuntia takana). Nyt Inkalla on kaksi opiskelija-opettajaa, koska pedioppilaita on niin vähän. Inka on ainakin tähän saakka ollut innoissaan soittamisesta ja osaa jo muutaman laulun soittaa. Joskus jonkin tekniikkajutun harjoitteleminen vie intoa, mutta onnistumiset tuovat lisää motivaatiota. Inka on aina ollut musikaalinen. Hän laulelee paljon ja yllättää aina välillä lauluesityksillään. Saimme kokea liikuttavan hetken, kun Inka halusi laulaa meille ja isovanhemmille Minun ystäväni -laulun, kun olimme tulleet eskarilaisten kevätjuhlasta kotiin. Inka lauloi ruusu kädessään niin enkelimäisen kauniisti, että sydän pakahtui ♥ Välillä Inka sanoo, että haluaisi harrastaa tanssia tai taitoluistelua, mutta keskitytään nyt ensin poikkihuiluun :)
On ollut jännittävää seurata, kuinka Inkasta tulee koko ajan itsenäisempi, rohkeampi ja pohdiskelevampi. Inka haluaa kotonakin ottaa asioista vastuuta. Hän haluaa mm. siivota itse oman huoneensa. Pyyhkii sieltä pölyt ja sitten imuroi. Inkasta on kivaa, kun saa ja osaa tehdä sellaisia asioita. Inka auttaa myös mielellään ruoanlaitossa ja leipomisessa.
Pikkumurkkuikä tulee joskus esille, toisinaan useamminkin, mutta onneksi ne kiukkukohtaukset menevät suht nopeasti ohi :) Täytyyhän sitä purkaa tuntojaan, kun päässä myllertää. Kun on toisaalta vielä niin kovin pieni, mutta toisaalta jo iso koululainen. Ajatukset pyörivät missä milloinkin. Inka saattaa yhtäkkiä tulla itkien syliin ja sanoa: "Mä en halua että sä äiti kuolet!" Pieni mieli pohtii asioita jo niin syvällisestikin ja erilailla kuin aiemmin. Sitten asioista keskustellaan ja mieli rauhoittuu. Meillä halataan paljon ja on ihanaa, että Inka tykkää olla vielä sylissäkin. Isojen tunteiden käsitteleminen kaipaa joskus vastapainoksi hellyyttä ja läheisyyttä. Minusta on tärkeää, että lapsi tuntee kotona olonsa turvalliseksi ja uskaltaa kertoa mieltä painavista asioista. Onneksi Inka uskaltaa!
♥ Sellainen on meidän pian seitsemänvuotias esikoisemme! ♥
Täältä löytyy Inkan piirustelua :)
Inka 5 v.
Inka 5 v.
Äitini neuloi Inkalle viime talveksi ballerinalapaset Inkan tanssiharrastuksen innoittamana :)
Inka 6 v. Eskarissa metsärasteilla.
Inka on tykännyt Robin-laulajasta parisen vuotta. Meillä on Robinin cd:t
ja niitä on kuunneltu ahkerasti. Inka laulaa usein mukana. Pikkuveljet
laulavat ja tanssivat vieressä :)
Lammen rannalla.
Mio 3 v. ja Inka 5 v. Miolla on usein tapana vetää sukat polvisukiksi :)
Inka-prinsessa ja Mio-batman moottoripyöräajelulla. Nyt meillä on uusi
sohva, josta ei saa sohvatyynyjä irti. Onneksi moottoripyörän voi tehdä
vaikka keinuhepasta :)
Talviriehassa Inkasta muuntautui kissa :)
Inka-inkkari mamilassa.
Päivä, jona Inka sai eskaritodistuksen. Ehdittiin eskarilta Mion kerhon kevätjuhlan loppupuoliskolle ja sieltä sai mehujäät :)
Inka-koululainen ♥
Kävimme eräässä kivassa korttelitapahtumassa. Siellä näimme mm.
Hilarius-hiiren esiintyvän, kuulimme letkeää livemusiikkia, maistelimme
ilmaisia herkkuja ja lapset saivat ihomaalaukset :) Tässä Inka ennen
maalausta..
..ja tässä Inka-tiikeri :)
♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti