Herkkupitkot (resepti vuodelta 1926)

Osallistuin näillä herkkupitkoilla Leivontafoorumin helmikuun leivontahaasteeseen täällä. Aiheena oli 'Menneen ajan herkku'. Leipomuksen resepti sai olla nuorimmillaan 1940-luvulta (1.1.1940-31.1.1949), joko Suomesta tai Ruotsista. Reseptiä ei saanut muuttaa, paitsi jos jokin vanhan reseptin ainesosa oli korvattava jollain vastaavalla nykytuotteella tai jos piti muuttaa mittasuhteita nykypäivään sopivampiin (grammoihin/deseihin).

Innostuin tästä haasteesta kovin. Haasteellista siitä teki juurikin se, että mistä löytäisin reseptin, joka olisi takuuvarmasti aito, vanha resepti eikä sitä olisi matkan varrella muutettu. Juttelin haasteesta äitinin kanssa ja sitten äitini muisti, että hänellä on kotona Kotilieden vuosikertakirja vuodelta 1926! Äiti toi kirjan meille ja oli jo valmiiksi laittanut merkkilaput niihin kohtiin, joissa oli leipomuksia. Sieltä sitten valitsin Herkkupitkot. Kirjaa oli hauska selailla. Sen vanhentuneet kannet, ajan rusehtamat sivut, nostalgiset kuvat ja vanhanajan tyylinen teksti veivät minut ikäänkuin vieraisille niihin menneisiin vuosiin. Kirjassa oli kerrottu monia leivontaan liittyviä seikkoja todella tarkasti ja olikin mielenkiintoista lukea, mitä asioita siihen aikaan arvostettiin ja mitä leivontatapoja suosittiin. Kirjasta tupsahti silmiin monia sanoja, jotka kuulostavat nykykorvaan suloisen hauskoilta. Kuten esimerkiksi raparperi = rabarberi, tilli = dilli, tomusokeri = puuterisokeri. Monet mitat mitattiin kupeissa.

Herkkupitkojen ohjeen oli Kotiliedelle kirjoittanut keittiömestari Aarne Nissinen. Leipomuksesta ei ollut kirjassa kuvaa eli arvioin niiden ulkonäön reseptin perusteella. Ohje on kirjoitettu osin aika summittaisesti ja laitoinkin ohjeeseen omat huomioni sulkuihin. Kirjan kaikissa ohjeissa esimerkiksi paistaminen on mainittu vain "paista hyvässä lämpötilassa" tai "paista ruskeiksi". Astelukemia ja aikoja ei mainittu, koska tuolloin sähköuunit olivat vielä tuloillaan ja paistamiseen käytettiin useimmiten leivinuunia. Herkkupitkojen maku muistutti voipullaa, mutta vähän pehmoisempana ja keveämpänä.

♥ ♥ ♥

Nyt haaste ja arvostelu/pisteytys on päättynyt ja tulokset saapuneet! Onnellisena kävin toteamassa, että oma leipomukseni oli päässyt toiselle sijalle! :) Jihuuuu! Kiitän suuresti pisteistäni ja kommenteistani! Ne näkyvät tuolla lopussa! Täällä on Sagalta saamani palkinto :)

Herkkupitkot

5 kananmunaa

 

250 g sokeria

 

75 g hiivaa

 

3 tl hienonnettua kardemummaa

1 1/2 dl sunmaid-rusinoita

 

4 dl kylmää maitoa

hienoja vehnäjauhoja tarpeen mukaan (minulla niitä kului 15 dl)

450 g hyvää voita (laitoin normaalisuolaista voita)

Manteliseos

2 dl kuorineen jauhettuja makeita manteleita (kokonaisia ennen jauhamista noin 100 g)

2 kananmunaa

2 dl sokeria

♥

Lisäksi voiteluun kakanmunaa ja pinnalle puuterisokeria (tomusokeria)

Sekoita ensin manteliseoksen ainekset sekaisin ja laita sivuun odottamaan.

Munat ja sokeri vatkataan (tuohon aikaan ei tainnut olla vielä sähkövatkaimia, joten vatkasin käsivispilällä keskipaksun vaahdon eli en ihan kunnon paksuksi "kakkuvaahdoksi). Vaahtoon sekoitetaan hiiva, kardemumma, rusinat, maito ja hienoja vehnäjauhoja niin paljon, että tulee tavallisen kahvileipätaikinan vahvuista. Sen jälkeen taikina kaadetaan leivinpöydälle, voi pannaan päälle ja taikinaa kaulitaan muutaman kerran niinkuin voitaikinaa (ohjeessa voi on pesty ja kuivattu, kun siihen aikaan voi valmistettiin usein itse, minä siivutin kylmän voin taikinan päälle ja käänsin taikinan kaksinkerroin aina ennen kaulimista).

Taikinasta leikataan ohkaisia, pitkiä ja kapeita levyjä (kaulin koko taikinan isoksi levyksi, leikkasin siitä noin max. 15 cm levyisiä suikaleita). Suikaleiden pinnalle levitetään manteliseosta veitsellä ja reunat käännetään päällekkäin (reunat kannattaa vähän nipistää yhteen ja taittaa hieman levyjen alle). (Tässä vaiheessa nostin levyt leivinpaperoidulle uunipellille). Levyt pistellään haarukalla, voidellaan munalla ja kohottuaan paistetaan ruskeiksi (paistoin 200 °C:ssa keskitasolla noin 15-20 minuuttia). Pitkojen jäähdyttyä pinnalle seulotaan puuterisokeria ja pitkot leikataan vinoneliöiksi.

Kotilieden neljäs vuosikerta, vuodelta 1926.

Eräässä artikkelissa kerrotaan Lapin emännän leivänleipomisesta. Hän leipoi joka päivä aina sen päivän tarpeen verran leipää, hyvä hyvää leipää, koska arvosti leivän tuoreutta. Juhlien aikaan tai jos emäntä oli saanut kuulla papin ohikulkevan, saattoi hän laittaa leipätaikinaan vehnäjauhoja ja hieman leivinpulveria. Kesällä hän saattoi leipoa leipää lähimmän naapurin emännän Inkan luona, kun siellä oli oikea leivinuuni pihalla.

Erilaisten leipien laaduista ja parhaista valmistusmenetelmistä kerrottiin tarkasti, kuten mikä liemi, rasva, mausteet tai kohotusaine sopii millekin leivälle parhaiten.

Tällainen kaunis kansi oli siinä elokuun lehtinumerossa, josta Herkkupitkojen resepti löytyi. Kansikuvat eivät näy kirjassa kokonaan, koska ne oli leikattu kirjaan sopiviksi.

Herkkupitkolevyjä, joiden päälle olen levittänyt mantelitäytettä.

Pitkojen reunat käännettyinä yhteen. Taikinasta sai tehtyä kuusi tällaista pitkoa.

Uunista tullut pitko.

Viimeinen silaus eli tomusokerihuntu.

Pitkot piti leikata vinoneliöiksi.

Saamani pisteet ja kommentit Leivontafoorumin haasteessa:
 
5+5+5+1+5+1+3= 25 pistettä

- vaikka en rusinoista pidä, houkuttelee resepti kokeilemaan. Pitko näyttää pehmeältä ja herkulliselta.

- Kauniisti kunnioitettu ja tulkittu ohjetta. Herkulliselta vaikuttava ohje tulee talteen ja kokeiluun.

- mielenkiintoinen resepti jollaiseen en ennen ole törmännyt! Vaikuttaa herkuliselta ja ollut varmaan ylellinen makunautinto aikanaan(kin)!

- tästä voisi sanoa, että 'löytö, helmi'. Vanhojen reseptien kuvattomuus on löydettävä reseptistä, sen tekotavasta.....erittäin onnistunut tulkinta, menee kokeiluun!

- Voin taikinaan kaulaaminen antaa varmasti pitkolle hyvän rakenteen!

- Jännän näköiset, mutta varmasti maistuvat pitkot, huolella tehty.